Yrittäminen

Urheilusuoritus tai koulutehtävä, miksi ei pitäisi edes yrittää?

Omalla kohdallani erotan nämä kaksi heti toisistaan. Niin helppoa kuin koulunkäynti ja opiskelu onkaan, koen sen silti vaikeampana esteenä kuin rankan fyysisen ponnistelun koripallo treeneissä.

Muutama hassu konseptipaperi kirjoitettavana suoraan runsaista ohjeista, ja kymmenen helppoa "nykyarvo" tehtävää sijoittamalla vain numerot maolista katsottuun kaavaan kuulostavat helpoilta, mutta todellisuudessa ovat vielä sitäkin helpompia. Miten siis koen ne niin vaikeiksi?

Omalla kohdalla on käynyt niin että fyysinen ponnistelu on helppoa ja jouhevaa. Miksi?

Haluan tehdä asioita joihin tarvii voimaa, kestävyyttä tai nopeutta. En odota hetkeäkään jos valmentaja soittaa ja kertoo salin olevan vapaana heittotreeniä varten. Minusta on mukava olla hiestä märkä ja tuntea kuinka jalat ovat puutuneet. Elän vain odottaessa seuraavaa urheilu suoritusta.

Minulle ei ole ongelma mennä pois mukavuusalueelta fyysisesti, vaikka pääkoppa sanoisi "ei enää" niin jalat vetävät vain kovempaa. Olen motivoitunut ja omistautunut urheilulle, siitä on kehkeytynyt mulle elämäntapa, koripallo. Siksi.

Urheilija nuoren oletetaan aina olevan viisas ja tunnollinen opiskelija. Harmi etten ehtinyt samaan junaan heidän kanssaan.

Lukioon menoa en kadu silti hetkeäkään, vaikka se vaikeimman kautta mentäisiinkin läpi. Uskon että se avaa mulle tulevaisuudessa ovia. Silti se ainainen tehtävien teko on vaan niin vastenmielistä mulle, joka on väärin. Haluisin olla hyvä koulussa ja saada hyviä numeroita, mutta jotenkin lukio on vaan joutunut mun ajatusmaailman listassa viimeiseksi.

Kaikkihan sen tietää että se on vain tahdosta kiinni. Sen huomaan itsekkin opiskellessa terveystiedon ensimmäistä kurssia, tehdessä tehtäviä koskien vammojen itsehoitoa sekä urheilijan unta, lepoa ja ravitsemusta. Huomaan olevani kiinnostunut aiheesta ja otan ohjeita vastaan enemmän, sekä tajuan oppivani jotain. Kynä sauhuaa ja 75min menee aivan silmissä. Jopa odotus seuraavaan tuntiin kasvaa.

Jos tämän mentaliteetin ja motivaation saisi joka kurssille olisin tyytyväinen, mutta sen sijaan pyörin valtavassa oravanpyörässä motivaation puutteen
 ja koulun kanssa.

Life

Elämässä on niin paljon asioita mistä me unohdetaan nauttia

Elämässä on pieniä iloisuuden lähteitä joista nauttii vain tosi pieni osa ihmisistä.
Kaikista meistä kasvaa materialisteja
Halutaan aina lisää. Kaikkea mitä voi saada, halutaan aina enemmän.


Elämässä on niin paljon pieniä juttuja joista ei osata nauttia, koska aina on joku isompi nautinnon kohde jota odotetaan. Esim. Kun oot matkalla lähimmälle kaupalle hakemaan suklaapatukkaa kaunis naaras tai uros hymyilee sinulle, mutta koko hymy unohtuu samantien kunhan suklaapatukka on kotiutettu.

Naurun pidättely ja aikuistuminen on henkilökohtaista, eikä ketään pitäisi kehottaa aikuistumaan.
Useimmiten "aikuistuminen" on sitä ettei osata nauraa hekottaa pitkää pätkää parhaan kaverin kanssa, ja päästää "valjaista" irti. Vaan pitäis kokoajan ajatella että "älä nolaa itseäsi" jotta räkättämiseltä vältytään.

 ‘Cause sometimes that stupid sh*t is real sh*t

Ihania asioita tapahtuu meille niin paljon, jotkut niistä on tyhmiä asioita. Mutta joskus se vaan on niin että ne tyhmät asiat on ihania.

Se tunne kun joku vastaa tekstiviestiin välittömästi
Se tunne kun tiputat kännykän naamallesi illalla ja naurat päälle
Se tunne kävelet kadulla yksin ja mieleesi tulee jotain hauskaa, etkä pysty lopettamaan hymyilyä
Se kun kaverit huutelee vieressä kun puhut vanhempiesi kanssa
Se tunne kun nukahdit sohvalle ja heräsit sängystä?

Se stressiä lievittävä tunne kun et pysty lopettamaan nauramista, ja kaikki on hauskaa. Aivot keskittyy vain etsimään asioista hauskoja ja noloja puolia, joille räkätetään. Ihana fiilis kun tulee hiki nauraessa ja vatsalihaksiin sattuu. Jos sen saa hetkeks loppumaan, niin sen uudelleen laukaisemiseksi ei tarvita kuin katsekontakti kaveriin.


Elämä on ihanaa jos asioista osaa nauttia. Elä hetkessä, mutta älä tee sitä väärin.
Nauti elämästä ja siitä mitä teet, älä kadu mitään aiempaa, sillä sinä hetkenä olet halunnut tehdä juuri sitä. Tyhmä ei kannata olla. Virheitä tehdessä oppii ettei kyseistä kannata tehdä uudestaan.

~Live today, you've got plenty of time to sleep when you're dead~

First off

Be a leader, not a follower

Blogi kertoo mun elämästä, hyvistä ja huonoista hetkistä. Kirjotan enimmikseen motivaatioon liittyvää, en välttämättä pelkästään koripalloon, vaan ihan yleisesti. Koitan kirjottaa myös postauksia, joihin voisi edes yksi henkilö samaistua. Tuutte myös lukemaan todella paljon mielipiteitä. Mulla niitä on erilaisia ja en halua loukata ketään, rakastan ihmisiä ja oon sosiaalinen. Olen itse erilainen ja sen tulee varmasti näkemään. 

Inhoon sanaa "harrastaa". Miks suomenkielessä pitää olla tämänmoinen sana? Se on säälittävää kuulla kun joku urheilija-make sanoo rakastavansa lajiansa, ja luokittelee sen silti harrastukseksi. Harrastus kuulostaa siltä että mennään vastentahtoisesti salille/kentälle joka ilta hengailemaan eikä oteta tosissaan kyseistä lajia.

Edes vähän parempi sana tähän olisi pelata. "Pelaan sulkkista, Pelaan tennistä", kuulostaa paljon paremmalta kun "Harrastan jääkiekkoo".

Se oikee juttu

Ei oo mitään parempaa fiilistä kun aikaa pelikellossa jäljellä 51sekunttia, ja naulaat pari kolmen pisteen heittoa peräkkäin. Nähdä kun vastustajan naama on tuskastunut, ottaa yliote ja lepäillä flow tilassa.

Flow tilasta tulikin mieleen toinen hyvän fiiliksen lähde: Kun pelikellossa on jäljellä paljon aikaa, ei olla edes viimeisessä erässä, tarkoittaen että aikaa on runsaasti ja tunnet sen flow tilan kasvavan. Se tunne kun kaikki uppoo, ihan sama miten sen ilmaan heitit. Tuntuu kun et tekis mitään työtä korien eteen. Tän kaiken lisäksi joukkue onnistuu, kaverit hymyilee ja katsomossa sukat pyörii jaloissa ja kädet taputtavat yhtä tahtia. 

Yllä olevaa tekstiä kirjottaessa taas tajusin miks mun sydän kuuluu koripallolle. Tunnen sen joka kerta kun sitä miettii.

Tosin on kyllä niitäkin päiviä kun ei vaan suju. Jokainen urheilija tietää mistä puhun, mikään ei oo kohdallaan ja kaikki epäonnistuu tai keskittyminen ei riitä. Mut nekin on vaan mitä parhaimpii ponnulautoi onnistumiselle. En tarkota että niistä ottaa liikaa latautumista ja vihaa, ja sit yliyrittää ja epäonnistuu vielä pahemmin, ei. Tarkotan että kun niistä osaa ottaa opiks niin, että osaa käsitellä sitä tilaa, ja miten siitä voi hyötyä. Pään alas painaminen ja Facebookiin "**ttu kun ei kulje" päivitysten kirjottelu ei vaan millään tavalla auta. Jos omistaa huonon itsetunnon, sillon muiden mielipiteillä on väliä, ja sillon myös Fb:stä saadut "kyllä se siitä" kommentit auttaa. Vahvaa itsetuntoa ei heikennä eikä kohenna muiden mielipiteet, eikä tämä henkilö halua edes jakaa maailmalle huonoa oloaan, vaan käsittelee asian ja jättää sen sivuulle, tekee asioiden eteen jotain jotta kelpaa itselle, ja onnistuessaan tuo epäonnistumiset viimeajoilta takasin mieleen ja vinkkaa silmää että "siitäs saitte"                        

                                                 -The best revenge is success-